Työ pyrkii olemaan ajatuksia herättävä. Siinä esitettävät asiat saattavat herättää ristiriitaisia ajatuksia yleisössä. Olen aina ollut vähän toisinajattelija ja usein yritän ajatella asioita eri näkökulmista. En itse ota kyseistä aihetta kovin vakavasti, joten yritän tehdä esityksestäkin kevyen ja mahdollisesti huumoriakin käyttää siellä täällä. Kokonaisuuden toimivuudesta en osaa vielä sanoa mitään, kun en ole toteutukseen asti päässyt vielä. Yritän kuitenkin mahdollisimman hyvin suunnitella työn valmiiksi ennen toteutusta, jotta siitä saisi mahdollisimman yhtenäisen.

Tämän kerran harjoituksissa pitäisi saattaa harjoitustyötä eteenpäin suunnittelemalla miten aihe/asia, joka esityksellä kerrotaan, voidaan esittää ja viestitään.

Esityksen rakenne:
Johdattelu aiheeseen ja aiheen esittely , lyhyt kuvaus jostain tapahtumasta
Tapahtuman lähempää tarkistelua ja siitä syntyviä kysymyksiä
Kysymysten pohdintaa ja mahdollisia vastauksia
Yhteenveto ja aplodit

Harjoitustyöni kohdeyleisöksi valitsin kaikki ihmiset jotka ovat edes jotenkin tekemisissä virtuaalitodellisuuden kanssa. Tällöin kohdeyleisöstä muodostuu aika laaja joukko. Toisaalta harjoitustyöni yleisön pitää olla avarakatseinen ja ehkäpä huumorintajuinen.

Ajattelin luoda työlle yhtenäisen visuaalisen teeman joka jatkuu läpi esityksen ja antaa sille yhdenmukaisuutta. Vähemmän on enemmän, joten pyrin yksinkertaisuuteen, enkä pitkiin tarinoitten kertomisiin. Viittaukset luomiskertomuksesta tai jostain muusta tutusta aiheesta voisivat olla mukava lisä työhön ja toisivat siihen uskottavuutta, joten pyrin niitäkin käyttämään.

Kädet ristissä, otsa pöydässä kiinni yritän kasata ajatuksiani. Elämän tarkoitus. Pitkän ja hartaan aivosolujen aktivoimisen jälkeen harjoitustyöni aihe alkaa hahmottumaan. Hajatelmia. Virtuaalinen minä ja virtuaalielämä ovat päällimmäisenä mielessä. Miten niistä lähteä tekemään esitystä? Mitä kertoisin aiheesta? Miten esittäisin sen? Kenelle se olisi suunnattu vai ei kenellekkään?

Tekniikan kehittyessä ihmiset voivat elää elämäänsä virtuaaliminän kautta. Vain mielikuvitus on rajana. Tällöin jokainen määrittelee itse oman elämänsä tarkoituksen, omat tavoitteensa.

Esityksessä tärkeää on, että siinä tulee selvästi ilmi virtuaalitodellisuudessa elämisen moniulotteisuus. Pyrin rakentamaan esitykseni avainkysymysten ympärille ja vastaamaan niihin tavalla joka jättää katsojalle kuitenkin oman tulkinnan varaa.

Keski-ikäisten koulukaverusten Masan ja Peran syksyinen kalareissu oli päättyä kohtalokkaasti Patosjärvellä. Paikka oli kaveruksille lapsuudesta tuttu ja kalastustarpeiden lisäksi mukaan kaverukset olivat ottaneet viinapullon. Kirkkaiden lisäksi kahvia siemailtiin äidin antamien korvapuustien syönnin yhteydessä. Alkoholin rentouttamana puheenaiheet vaihtuivat vähitellen ilmoista ja syksyn tulosta, naisettomuuteen ja työttömyyteen. Syvän huokauksen saattelemana toinen miehistä tuumi, "Silti kahta ei vaihtaisi: tätä luontoa ja sitä kaunista (jota ei ole vielä saanut…)". Työttömällä Peralla luonnollisesti oli paljon luppoaikaa joten hän oli ehtinyt kehitellä uudenlaisen virvelin, jousipyssystä! Ylpeänä tuotoksestaan hän kiinnitti siiman päähän vaaksanmittaisen vieheen ja ampui sen 60 metrin päähän. Pera kiljaisi kun iso taimen iski kiinni ja tästä johtuen Masa veti säikähdyksissään kahvit väärään kurkkuun. Avuttomana Masa yritti lähteä soutamaan mutta onnistuikin vain hujauttamaan vettä Peran päälle, saattaen tämän veden varaan. Masa sai kuitenkin koottua itsensä, kiinnitti Peran veneen perään kiinni ja lähti soutamaan rantaan, Peran vieläkin pidellessä ennätyskalasta kiinni.  Rantaa lähestyessä Masa hälytti Sepen paikalle joka myöhemmin noukki kaverukset kyytiin ja lämpimään.

Mielestäni Masa ja Pera edustavat perisuomalaisten epäonnistuneiden miesten stereotypiaa. He ovat lapsena varmasti suunnitelleet tulevansa takaisin järvelle kalastelemaan kun ovat isoja ja rikkaita menestyneitä liikemiehiä. Näin ei kuitenkaan ole ja reaaliteetit on kohdattava, mieluiten viinan kera. Stereotypisiä viittauksia ei tekstistäni löydy mielestäni, vaikka yritin niitä sinne kovasti lisäillä.

Harjoitukset tuottivat jälleen kerran yllättävän paljon harmaita hiuksia. J-P:n kanssa kysymyksiä aikamme mietittyämme päädyimme kuitenkin aina jonkinlaiseen lopputulokseen. Päätelmät eivät kuiteenkaan yleensä kauaa tyydyttäneet tiedonjanoisia mieliämme, vaan jouduimme palaamaan lähtöruutuun pohtiammeksemme asiaa toiselta kantilta. Asioita mutkisti vielä lisäksi meidän kyky tulkita tehtävänantoa useilla eri tavoilla. Intouduinpa jopa harjoitusten vetäjältä kysymään lisäselvitystä kysymyksen tulkintaan, mutta sain vastaukseksi vain copypasten googlen löytämältä sivulta.

Harjoitusta edeltävä luento oli hyvin mielenkiintoinen ja koska harjoitus oli samasta aiheesta oli sen suorittaminen myönteinen kokemus myös. Harmi vain, että vielä harjoitusten jälkeen jäi sellainen olo, että ihan kaikkea ei vieläkään ymmärrä. Toivottavasti asiat tulevat vielä joskus myöhemmin esille jotta niiden todellinen tarkoitus selviää.

Harjoituksen lopuksi piti vielä tehdä viides tehtävä itsenäisesti. Suoraan sanoen en kuunnellut, joten en tiedä pitääkö kyseinen tehtävä palauttaa optimaan vai mihin. Tässä se siis on. Viisi yleisesti tunnettua symbolia: Punainen risti, erilaiset navigointinuolet, virtanapin symboli, radioaktiivisuuden symboli, windowsin symboli. Mikäli leijonavaakunaa ei olisi käytetty suomalaisuuden tunnusmerkkinä euron kolikoissa niin olisin valinnut symboliksi joulupukin. Valinta lienee sanomattakin selvä.